Ollaanko lamassa?

Henkilökohtaisesti ainakin siltä tuntuu. Kukaan ei oikein uskalla tehdä mitään kauaskantoisempia ratkaisuja. Meillä on siitä olemassa esimerkki omassa asuntokaupassamme. Ostimme Laukaasta uuden asunnon ja laitoimme Sumiaisiin reilut 20 vuotta sitten rakentamamme omakotitalon myyntiin keväällä. Talon suunnittelimme parhaan taitomme mukaan. Rakennusmateriaaleina käytimme parhaita saatavilla olleita materiaaleita, ja kirvesmiehetkin olivat huolellisen työn tekijöitä.

Meillä käyvät vieraat sanovat, että tämä kyllä menee kaupaksi, tähän ei voi olla ihastumatta. Myyntihinnankin olemme tiputtanut jo aivan pohjalukemiin.

Mutta kukaan ei edes kysy. Koko kesän aikana ei ole käynyt yhtään katsojaa.

Varmaankin asiaan vaikuttaa valtakunnallinen ja laajenpikin heikko taloustilanne. Lisäksi vaikuttavana tekijänä voi olla tämä kielteinen julkisuus mikä tuli lääkärin vastaanottopalvelujen lopettamispäätöksestä Sumiaisissa ja Konginkankaalla. Monet ovat kysyneet, että senkö takia te lähdette kun lääkäripalvelut lakkaa täällä. Olemme sanoneet, ettei se ole millään tavoin ollut vaikuttamassa päätökseemme. Jäähän tänne laboratorio ja sairaanhoitajapalvelut ja lääkärihän käy edelleen täällä vanhuksia katsomassa. On sanottu, että keskimäärin ihminen käy kerran vuodessa lääkärillä ja se ei ole iso asia käydä Äänekoskella.

Säästösyistä kaupungin päättäjät ovat tehneet päätöksiä kiinteistöjen myynnistä. Näitä päätöksiä on helppo tehdä. Vaikeampaa on sitten saada toteutetuksi nämä päätökset – niihin tarvitaan ostaja. Kaupungin kiinteistöthän eivät monessakaan tapauksessa helposti sovellu muuhun käyttöön.

Uutta tulevan vuoden talousarviota rakennettaessa olisi varmaan järkevää tutkia tehdäänkö kuinka paljon eri hallintokunnissa päälekkäistä työtä, voitaisiinko näitä töitä yhdistää. Tehdäänkö työt kuinka monimutkaisesti, ja tehdäänkö osittain turhaakin ja tarpeetonta työtä? Onko mahdollista byrokratian mutkia oikoa? Olisiko ulkopuolinen asiantuntija paikallaan tutkailemaan asiaa.?Pitäisikö tutustua tarkemmin miten muissa kunnissa hoidetaan vastaavia asioita?

Kuntaliitoksen yhteydessä ainakin minulle muodostui käsitys, että vanha Äänekoski hoiti hallintoaan hyvin työllistävästi, ja sitten siihen tulivat vielä lisää Suolahden ja Sumiaisten työntekijät.

Liitoksen yhteydessä sovittiin, että eläkkeelle jäävien tilalle ei palkattaisi uusia kuin aivan välttämättömissä tapauksissa. Onnistuttaessa keventämään byrokratiaa tämä olisi sitten paremmin mahdollista toteuttaa ja jäljelle jääville työtekijöille ei jäisi aivan mahdotonta taakkaa.

Ei voi toivoa päättäjiltä muuta, kuin tahtoa tehdä rohkeita päätöksiä ja vielä hyvässä yhteishengessä. Näinhän sitä saadaan samalla Äänekosken imagoakin nostettua ja uusia ihmisiä tänne paremmin muuttamaan. Lamassa ollaan tai ainakin melkoisissa talousvaikeuksissa. Merkit kuitenkin viittaavat jo Euroopassakin, että parempaan suuntaan ollaan menossa.

Harmaata taloutta

Harmaa talous on tuonut paljon työtä ja toimeentuloa maahamme. Harmaan talouden ansiosta on vältetty monimutkaista  byrokratiaa ja säästetty paljon rahaa. Harmaata taloutta on harrastettu niin kauan kuin verojakin on peritty. Siis voidaan sanoa, että se on ollut aika yleinen maan tapa. Eikä siihen ole tosissaan puututtu valtiovallan toimesta.

Tuskin Heidi Hautala on ainoa poliitikko, joka tähän on syyllistynyt. Varmaankin kaikista puolueista löytyy henkilöitä, jotka tällaisen veropetoksen ovat tehneet. Kuitenkin syyttömiä ja täysin puhtaita ollaan niin kauan kuin toisin pystytään todistamaan. Niinhän ne ovat Norjankin huippuhiihtäjät puhtaita dopingin käytöstä.

Varsinkin pieniä summia pimeästi maksettaessa kiinnijäämisriski on hyvin pieni.

Samalla yleensä molemmat osapuolet mielestään säästävät.

Yleisin syy kuitenkin lienee maksaa pimeästi on työnantajan lakisääteiset velvoitteet, joita ei hallita ja pelätään useimmiten aiheestakin. Lisäksi palkanmaksu on kokonaisuutena melko monimutkainen juttu. Monikaan ei tiedä minkä alan palkkataulukoita tulisi noudattaa ja mitkä ovat alan sotu ja vakuutusmaksujen suuruudet, kun ne alakohtaisestikin vielä vaihtelee.

Valtion kannattaisi järjestää sellainen valtakunnallinen palvelu minne voisi vaikkapa soittaa, että työllistän sen nimisen ihmisen ja sieltä sitten henkilö vain kyselisi tarkemmat tiedot henkilöistä ja työstä. Asianomainen henkilö hoitaisi palkanmaksuvelvollisuudet. Verot tulisi näin maksettua. Tunnistaminen voisi tapahtua pankkitunnisteen avulla. Asiakas maksaisi mielellään pienen korvauksen tästä palvelusta, jos saisi apua.  Valtio saisi näin huomattavasti lisää verotuloja. Monet työllistäisivät paljon enempi jos he vain selviäisivät palkanmaksusta.

Aika yleisesti ajatellaan, että mitäpä minä rahaa valtiolle tungen, eihän se siitä kummene, kun se niillä tuetaan mm. Kreikkaa ja sen harmaata taloutta.

Työntekijöitten tulisi myös muistaa, ettei pimeistä työsuhteista kerry eläkettä.

Alussa mainitsin, että maksaessaan pimeästi ihmiset säästävät siinä paljon rahaa. Juju kuitenkin piilee siinä, että me kaikki yhdessä muodostamme valtion ja käytämme joka päivä sen tarjoamia palveluja. Ellei valtio saa rahaa, niin se ei pysty tarjoamaan palvelujakaan.

Verottajahan sanoo yksiselitteisesti, että kaikki vastikkeellinen työ on veronalaista tuloa.

Missä kulkee sitten raja, mikä on vastikkeellista työtä.

Yrittäjän poika käy toiselta paikkakunnalta auttamassa isäänsä viikon pari vuodessa. Rahaa ei makseta muuta kuin matkakorvaukset.

Opiskelija on kuukauden maatilalla töissä ruokapalkalla omasta vapaasta tahdostaan.

Tulkitaanko näitä em.tapauksia miten verottajan toimesta?

Toivotaan, että harmaan talouden työryhmä onnistuu löytämään hyvät keinot pimeän työn estämiseksi ja onnistuu puuttumaan oleellisiin asioihin.

Kansan syvät rivit toivovat, että rangaistukset olisivat veropetosasioissa suhteessa saatuun hyötyyn. 

Lentopalloilu muutosten kourissa

Lentopalloharrastus on hiipunut siitä voimakkaasti, mitä se oli vielä 1960–70-luvulla. Silloin lajia harrastettiin laajasti maaseudulla. Lentopalloverkkoja näkyi melkein kylällä kuin kylällä, ja jos ei ollut verkkoa, niin joku naru korvasi sen.

Nuoret kokoontuivat iltaisin pelailemaan johonkin metsän reunaan, koulun kentälle tai mihin missäkin verkko oli viritetty. Lentopallon ohella oli samalla mahdollisuus vilkuilla tyttöjä, että löytyiskö mopon tarakalle joku kotimatkalle.

Samoihin aikoihin alkoi tulla sitten lisää uusia liikuntasaleja koulujen yhteyteen. Laji alkoi entistä enempi maaseudullakin siirtyä sisätiloihin ja talvisaikaan pelattavaksi. Peliin tuli samalla enempi kilpailullisia piirteitä. 

Ääneseudullakin pelasi 80-luvulla parhaimmillaan ainakin 13 miesjoukkuetta sarjatasolla. Otteluissa oli kovat panokset. Yleisöä oli runsaasti ja kannustus ankaraa. Konginkankaallakin Kipinän ja Urheilijoitten paikallispeliä ratkottiin vielä ottelun jälkeen ulkona nurkan takana. Sarjapelien lisäksi pelattiin kuntien puulaakisarjoja. Sumiaisissakin oli miehissä 7 eri joukkuetta. Naisjoukkueista jäi mieleen Hännis-Ahin valmentaman opiskelijatyttöjen joukkueen ja Pellon Panttereiden räväkät yhteenotot.

Meidänkin seutukunnalla joukkueitten osaamisen taso nousi pikkuhiljaa ja alettiin kivuta ylemmille sarjatasoille.

Samoihin aikoihin kuitenkin lentopalloliitto alkoi nostaa sarjamaksut pilviin ja muutoinkin homma kävi sieltä suunnalta seuroille hyvin vaikeaksi. Saleille asetettiin kovat vaatimukset. Korkeutta tuli olla väh. 7 metriä ja pituudessa ja leveydessä samoin sellaiset vaatimukset, ettei pienillä paikkakunnilla voitu enää pelata kuin alimmalla sarjatasolla.

Parhaimmillaan vaati rohkeutta soittaa liittoon, sillä siellä vastaanotto saattoi olla kaikkea muuta kuin mukavaa. Joustoa ei löytynyt missään asiassa yhtään. Kerrottiinkin, että silloisen Suomen mestarin Pieksämäen Namikan toimesta laitettiin liitolle kirjeellä kakkaiset terveiset, eli kirjeessä menemään savolaisittain sanottuna sitä ihteäsä. Tempusta nousi silloin melkoinen kohu. Ehkä sillä kuitenkin oli lajille positiivisia vaikutuksia pitkässä juoksussa. Seuroissa oltiin ja ollaan vieläkin sitä mieltä, että lajin harrastajamäärien hiipumisesta suurelta osin lentopalloliitto voikin syyttää itseään.

Tietysti syytä on myös ollut lajin ukkoontumisella. Salivuoroilla käyvät joukkueet ovat monesti hyvin sisään lämpiäviä enempi ns. salaseuroja. Uusien ja varsinkin nuorten pelaajien on hyvin vaikea päästä joukkueeseen mukaan tai ainakin saada otteluissa peliaikaa. Joukkueissa tulisikin muistaa, että nuoria tulee opastaa ja innostaa sekä antaa heille onnistumisen mahdollisuuksia. Muutoin lajilla ei ole tulevaisuutta. Parasta tietysti olisi, että löytyisi nuorille innostavia valmentajia ja oma joukkue. Useimmilla paikkakunnilla tähän kuitenkaan ole mahdollista kun tällaisia lahjakkaita nuoria ei niin paljoa ole olemassa.

Viimeaikoina lentopalloliitossa on puhallelleet uudet tuulet. Kuitenkin vieläkin sieltä löytyy jäänteitä menneiltä ajoilta. Eniten tästä varmaankin nykyisin kärsii tyttö- ja poikajoukkueiden turnausluontoiset sarjapelit.

 Liitto on lajin tulevaisuuteen satsannut järjestämällä lahjakkaille nuorille opiskelu- ja harjoittelupaikat Varalaan Tampereelle ja Kuortaneelle. Varsinkin Kuortaneen lukiossa on onnistuttu hyvin tuottamaan seuroihin tasokkaita nuoria pelaajia. Lisäksi pojat ovat saaneet liitolta poikkeusluvan pelata ykkössarjatasolla omana joukkueenaan. Kuortaneen poikajoukkueella on liiton palkkaamana ehkä yksi kaikkien aikojen parhaimmista lajivalmentajista Pertti ”Pläki” Lehtonen. Tämän ansiosta nuorten kärki on terävä, mutta taso ei ole laaja. Sarjamaksujen alentaminen ja muutoinkin joustavampi suhtautuminen seurojen suuntaan, josta jo on merkkejä olemassa lisäävät lajin harrastajamääriä ja sitä kautta tasoa.

Kannattaisi miettiä myös sitä, tulisiko halvemmaksi ja onnistuisiko paremmin pyörittää sarjatasot 3-sarjasta 5-sarjaan maakuntavetoisesti.

Sääntömuutoksista

Säännöthän lentopallossa ovat muuttuneet aivan oleellisesti 80-luvulta. Ennen ei saanut syöttöä ottaa yläkautta vastaan ollenkaan, nykyisin se on sallittua ja vielä hyvinkin epäpuhtaasti. Pallon saa nostaa peliin jalallakin  sekä koskea verkkoon, kunhan ei koske verkon yläosaan tai häiritse vastapuolen pelaajaa. Nämä kaikki sen vuoksi, että ”pallo eläisi” pitempään.

Haluttiin myös, että lyhyemmätkin pelaajat pääsisivät pelaamaan ylemmillä sarjatasoilla. Siksi otettiin käyttöön liberosääntö. Joukkue voi halutessaan ottaa mukaan libero-pelaajan, joka pelaa takakenttää. Libero ei saa syöttää, eikä passailla etukentältä etukentän pelaajille vaan takakentälle. Liberoksi valitaan hyvä syötön nostaja ja kenttäpuolustaja.

Aikaisemmin sai ottelussa käyttää yhtä liberoa, sitten säännöt salli kaksi liberoa, kunhan he eivät vaihtuneet erän aikana. Tällä pelikaudella liberoa voi vaihtaa eränkin aikana. Jotkut seurat tätä hyödyntävät siten, että toinen hyvä nostaja on kentällä vastustajan syöttövuorolla ja toinen kovan luokan kenttäpuolustaja joukkueen omalla syöttövuorolla. Liberon voi vaihtaa kentälle ilman tuomarin lupaa.

Tuomarin osalta tärkein sääntömuutos tuli noin 10 vuotta sitten. Tuomarin tulee näyttää nykyisin ensin, kumpi puoli voitti pallon, eli sai pisteen ja sitten vasta mikä oli virhe. Ennen oli päinvastoin.

Erä päättyy nykyisin 25 pisteeseen tai 2 pisteen erolla ja jokaisesta syötöstä tulee jommallekummalle joukkueelle piste. Tämä vähentää taktikoinnin mahdollisuutta ja joukkueen tulee hallita paremmin pelin kaikki osa-alueet.  

Joukkueen pelaajat kentällä

Nykyisin on ylemmillä sarjatasoilla jokaisella pelaajalla oma erityistehtävä kentällä. Säännöt eivät tosin näin määrää.

Keskipelaajia on kaksi, jotka keskittyvät torjuntaan ja nopeitten hyökkäysten päättämiseen sekä suorittavat ns. hämäyshyppyjä mahdollisimman usein.

Yleispelaajia on kanssa kaksi, he tekevät kaikkea mahdollista. Tärkein kuitenkin lienee syötön nostaminen passarille.

Hakkureita on kentällä yksi. Hakkurin tärkein tehtävä on hyökkäyksen päättäminen. Takakenttäkierroksella hakkuri päättää hyökkäyksen kolmen metrin viivan takaa ja yleensä ykköspaikalta.

Passareita on kentällä yleensä yksi. Passari koskee palloon yleensä toisena ja pyrkii heittämään pallon nopeasti mahdollisemman hyvälle hyökkäys- eli iskupaikalle niin, ettei vastustajan pelaaja kerkeä torjuntaan. Liberon tärkein tehtävä on syötön vastaanotto ja nostaminen passarille sekä kenttäpuolustus

Pelin tiimellyksessä kuitenkin pelaajat joutuvat vaihtamaan monesti tehtäviään, että pallo saadaan palautettua verkon toiselle puolelle.

Takapelaajat eivät saa hyökätä etukentältä, eivätkä saa nousta torjuntaan.

Jokainen pelaaja syöttää vuorollaan, poikkeuksena kuitenkin Libero.   

  

Lentopallopelin tärkeimmät aseet

1. Syöttö. Kova hyppysyöttö, mieluummin sivukierteinen, tarvitsee 3 nostajaa. tai pituutta vaihteleva leijasyöttö.

2. Hyvä nosto passarille

3. Tarkka ja monipuolinen passipeli

4. Torjunta

5. Hyökkäys

6. Kenttäpuolustus.

Näitten osa-alueitten hyvä hallinta tekee mestarijoukkueen.

Lentopallo on kaikista palloilulajeista kaikkein vaikein sillä siinä vaaditaan niin monen osa-alueen halitsemista.